Kosinta

Jokainen on varmasti otsikosta ymmärtänyt, että tämä postaus kertoo meidän kihlautumisestamme. Olen kuvittanut tekstiä puhelimen kuvilla tuosta päivästä ja matkasta, jolloin tuleva mieheni päätti toteuttaa kosinta-aikeensa. Laatu ei siis ole kaikissa kuvissa priimaa, mutta ne ovat meille sitäkin tärkeämpiä.

Olimme jo pidempään puhuneet poikaystävän kanssa siitä, että joku päivä haluaisimme naimisiin osana yhteistä elämäämme. Tiesin myös satunnaisten keskusteluiden kautta, että herra oli viimeisen vajaan vuoden aikana kertonut aikeistaan sekä vihjannut mahdollisesta kosinnasta myös perheelleni, tai ainakin osalle siitä.

Meidän lyhyessä esittelyssä aiemmin mainitsin, että pidämme lomailusta kaupungeissa. Rantakin kelpaa uimakeleillä, joten kesällä matkustamme mieluiten veden äärelle. Tänä kesänä vuorossa oli Ranskan Riviera, joka kyllä vakuutti kauneudellaan ja täytti meidän toiveet yhdistetystä ranta- ja kaupunkikohteesta. Tukikohtanamme toimi Nizza, mutta vierailimme vajaa viikon reissulla myös Monacossa ja Cannesissa. Onneksi meillä on nyt aina syy palata takaisin Etelä-Ranskaan, sillä siellä kyllä riittää vielä upeita vuoristokyliä ja pieniä rantakaupunkeja nähtäväksi. Romanttista lomakohdetta hakevalle voin suositella Rivieraa, kunhan varautuu Helsingin hintatasoon monessa paikassa.

Kuinka ollakaan, satuimme varaamaan matkan juuri sille viikonlopulle, kun jalkapallon MM-finaali pelattiin. Juuri ennen reissua jopa varmistui, että Ranska selvitti tiensä loppuotteluun.

Mies on melkoinen jalkapallofani, joten tietysti päätimme lähteä katsomaan peliä ja kokemaan jalkapallohuumaa yhdessä paikallisten ja muiden kaupungissa vierailevien turistien kanssa. Ihan emme päässeet isolla valkokankaalla varustetulle fanialueelle Nizzan keskustassa, mutta jäimme sen viereen seuraamaan matsia erään paikallisen baarikahvilan terassille. Kadulle kerääntyi lisäksemme kymmenien ihmisten joukko tuijottamaan yhtä ulos kannettua taulu-tv:tä ja kannustamaan Ranskan joukkuetta voittoon. Tunnelma oli aivan mahtava ja suorastaan käsin kosketeltava. Ja niin Ranska vei MM-kultaa sitten vuoden -98.

Kuljimme kaupungilla paikallisten joukossa voitonjuhlissa ja fiilistelimme, miten hyvä tuuri meillä olikaan käynyt ajankohdan suhteen. Suomessa saman kokeminen maailman suurimman urheilulajin (toim. huom. miestä lainatakseni) kohdalla on kuitenkin hyvin epätodennäköistä, tai lähes mahdotonta.

Kaupungilla kulkiessamme koimme itsemme todella onnekkaiksi ja onnellisiksi, kun saimme jakaa tuonkin päivän toistemme kanssa. Silloin Peetu tarttui käteeni, talutti minut keskustasta rantaan ja polvistui eteeni. Meidän välinen keskustelumme jääköön meidän kahden väliseksi, mutta hän puhui kauniimmin kuin koskaan. Keräsimme melkoisen joukon yleisöä ympärillemme ruuhkaisella rantabulevardilla, mutta siitä meillä molemmilla on todella hatarat muistikuvat, sillä me näimme vain toisemme. Sen muistan, että ihmiset hurrasivat kun vedin miehen ylös jaloilleen suutelemaan minua. Todennäköisesti kosinta on yhden tai useamman turistin kameran rullassa ikuistettuna. Sitä tuskin saamme koskaan tietää varmaksi, sillä kun havahduimme katsomaan ympärillemme, kaikki olivat jo ehtineet jatkaa matkaansa.

Istuimme ja puhuimme (tai siis itkimme) rannassa kahdestaan, mutta en yhtään tiedä kuinka kauan. Onneksi miehellä oli sen verran homma hallussa, että hän pyysi ohi kulkenutta nuorta miestä ottamaan meistä yhteiskuvan rannassa ennen kuin jatkoimme matkaa. Myös tämän postauksen artikkelikuvan maisema on muuten otettu samasta kohtaa.

Jatkoimme matkaamme rantaa pitkin ja halusimme juhlistaa kihlautumista kunnon samppanjalla. Niinpä puhuimme itsemme risaisissa farkkushortseissa ja lenkkareissa Nizzan kuuluisimpana maamerkkinä tunnettuun luksushotelli Negrescoon, jonne muilla kuin hotellin vierailla ei käytännössä ole asiaa. Ehkä Peetun päällä ollut Ranskan joukkueen fanipaita auttoi asiaa, kihlausuutisen lisäksi.

Enpä olisi uskonut että tulemme vierailemaan siellä niissä kamppeissa joissa olimme, mutta näin sen pitikin mennä. Pullo samppanjaa lenkkarit jalassa oli sopiva sekoitus rentoutta ja tyylikkyyttä, eli juuri sitä mistä pidämme. Harvemmin ne toteutuvat samassa paketissa.

Mies hoiti kosinnan ilman sormuksia, mikä sopi minulle varsin hyvin. Tärkeintähän kihlautumisessa on kuitenkin lupaus avioliitosta ja yhteisestä elämästä. Sormus taas on sen symboli.

Sormukset haimme yhdessä ensimmäisenä päivänä siitä, kun olimme edellisenä yönä palanneet matkalta kotiin. Siihen asti kihlaus oli vain meidän kahden välinen salaisuus, mikä tuntui itse asiassa todella ihanalta.

Salaisuudet jatkuivat vielä hetken aikaa sormusten hankinnasta, sillä päätimme kertoa kihlauksesta perheillemme ja läheisille kasvotusten. Onnekkaasti olimmekin ennalta varanneet aikaa kesän perinteiselle sukulaiskierrokselle seuraavaksi viikoksi, jolloin tämä oli mahdollista toteuttaa.

Kaiken kaikkiaan olen todella iloinen ja onnellinen siitä, miten meidän kihlautuminen tapahtui. Mietin pitkään, haluanko kirjoittaa tästä julkisesti, mutta mielestäni tämä oli juuri meidän itsemme näköinen ja kaunis tapa lupautua toisillemme. Joten miksipä en haluaisi tätä tarinaa jakaa. Eikä tämä blogikaan kovin julkinen ole.

On kuitenkin ihanaa, että tämä teksti säilyy nyt tuoreena muistona kihlauksesta.