Nyt vähän ahdistaa

Järjestämmekö valmiiksi epäonnistuneita juhlia? Niin paljon kuin olenkin häiden suunnittelusta nauttinut, iski ahdistus kunnolla myös tähän morsiameen häiden ollessa aivan kulman takana. Pää on täynnä ajatuksia, joita on pakko päästä purkamaan läheisille ja ilmeisesti tänne bloginkin puolelle. Tässä postauksessa tuskin on juurikaan järkeä, mutta toivottavasti vertaistukea edes yhdelle häitään suunnittelevalle tai omat juhlansa jo viettäneelle.

Häiden suunnittelu on edelleen minusta ihanaa, piste. Olen yksinkertaisesti sellaista ihmistyyppiä, joka rakastaa tällaisia projekteja ja haluan nähdä asiat niiden valoisalta kantilta. Olemme päässeet häiden suunnittelussa aika helpolla, askel kerrallaan eteenpäin kirkkaan vision ja selkeiden suunnitelmien mukaisesti – toki koronatilanteen huomioiden. Siksi blogikin on ollut hyvin positiivissävytteinen tähän saakka, yksittäisiä asioita lukuun ottamatta. Mutta kyllä kaikki muutkin tunteet kuuluvat elämään ja nyt voin kertoa, että nyt vähän ahdistaa.

Kaikki ei ole omissa käsissä, mutta osa valitettavasti on

Tietyt asiat ja pelot, joihin emme voi itse juurikaan vaikuttaa, ovat kolkutelleet takaraivossani pidemmän aikaa ja näitä uskon monen häitään suunnittelevan parin pohtivan. Mitä jos toinen meistä tai joku läheisemme on hääpäivänämme sairas? Entä jos taivas repeää ja vettä tai rakeita tulee vaakatasossa? Mitäs sitten, jos en tunne itseäni kauniiksi hääpäivänäni (tai näytä siltä puolisoni silmissä)?

Nyt ajatukset ovat kääntyneet ennen kaikkea päivän kulkuun ja sen myötä rakkaisiin vieraisiimme. Tällä kertaa omilla valinnoillamme on suora linkki huoliini ja olen päätynyt kyseenalaistamaan järjestelyitämme. Kevään pandemiapiikin takiahan päädyimme tekemään muutoksia juhlamme kulkuun ja erottelimme hääjuhlan kahteen erilliseen tilaisuuteen. Lisää suunnitelmistamme voi lukea tästä postauksesta.

Mikä sitten huolettaa? Aiheita murheisiini on monia, ja tällainen karuselli pyörii nyt tunnista toiseen päässäni: Hääparilla on koko päivän kamala kiire, osa vieraista joutuu poistumaan ”liian aikaisin” ja toisaalla odotutamme illallisvieraitamme tuntitolkulla iltapäivän riskiryhmäläisten terveyden takia. Tarjoilut tuntuvat jatkuvasti riittämättömiltä vaikka niihin menee viisinumeroinen summa: iltapäivällä Kämpissä ei saa edes kunnon ruokaa (vaikka afternnoon tea -kattaukseen kuuluu tietysti paljon kaikkea) ja virvokkeiden sekä muiden käytännön asioiden tarjoaminen vieraille etkoja varten on vaikeaa, kun suunnitelmat ovat todella sääriippuvaisia emmekä itse voi olla paikalla. Kiire leimaa aikatauluja ja emme tule juurikaan ehtimään valokuvattavaksi, mikä oli minulle todella tärkeä juttu ja ahdistaa ihan hirveästi. Ehdimmekö me nauttia päivästä, vai kuluuko se kohdallamme suoritusten sarjana?

Itsepä olemme päivämme suunnitelleet ja aikatauluttaneet, joten syyllinen näiden ajatusten taustalta löytyy lähimpään peiliin vilkaisemalla. Ja sekös harmittaa, koska kaikkeen tähän olisimme voineet vaikuttaa valitsemalla toisin. Olisiko sekään auttanut, kun kuitenkin olemme päätyneet tähän meille parhaana ratkaisuna?

Vieraiden viihtymisellä on väliä

Tämän hetken suurimmat huoleni linkittyvät siis itse asiassa vieraisiimme ja heidän kokemukseensa. Entä jos käytämme valtavan summan rahaa päivään, joka on vieraidemme mielestä lopulta aivan syvältä ja surkea? Tai ”ihan kivat häät, mutta en itse ikinä haluaisi vastaavia omiksi juhlikseni”? Meidän häiden ei missään nimessä tarvitse olla mikään ainutlaatuinen kokemus jokaisen vieraamme elämässä, mutta ei kai kukaan halua vaivata tai tylsistyttää vieraitaan tarpeettomasti.

Minulle nimittäin on valtavasti merkitystä sillä, että vieraamme viihtyvät juhlissamme. Rakastan emännöidä illanistujaisia ja järjestää yhteisiä kokoontumisia läheistemme kesken. Varmasti monen mielestä hääparien tulisi olla välittämättä muiden mielipiteistä, mutta en minä pysty täysin ulkoistamaan vieraiden tunteita omistani – heidän viihtymisensä takaa niin suuren osan omaa juhlatunnelmaani.

Kaikista kamalimmalta tuntuu ehkä se, että vaikka kukaan ei viihtyisi ja meidän juhlat olisivat aivan luokattoman huono kokemus vieraan näkökulmasta, ei kukaan tule sitä meille suoraan kasvotusten kertomaan. Eihän kukaan kehtaa sanoa sellaista hääparille ja olisi aivan hirveää, mikäli vieraamme joutuisivat itse aiheuttamistamme syistä kaunistelemaan meille totuutta jälkikäteen. Siinä tulisi jokunen tonni heitettyä täysin kankkulan kaivoon, häiden järjestäminen kun ei ole mitään halpaa puuhaa.

Kohti asioiden laidan hyväksyntää

Ajatukset ajavat siis melkoista rallia pääni sisällä tällä hetkellä. Onko kyse oikeasti asioiden keskeneräisyydestä vai yksinkertaisesti jännityksestä lähestyvää päivää kohtaan?

Alan itse kallistumaan jälkimmäisen vaihtoehdon puoleen ja tiedostan, että kyse on toissijaisista asioista. Ei niillä loppujen lopuksi ole niin paljoa painoarvoa asioiden suuremmassa mittakaavassa.

Samalla asioiden purkaminen mielen päältä tuo minulle selkeää lohtua. Tuntuu hyvältä työntää ajatukset myös oman pääkopan ulkopuolelle. Jokaiselle tämän postauksen lukeneelle haluan sanoa kiitos ja anteeksi. Suurin kiitos kuuluu puolisolleni ja kaasoille, jotka ovat välittömästi ja järkähtämättä tukeneet minua näissä huolissani. Kyllä tämä tästä helpottaa, kun tärkeimmät asiat ovat kuitenkin kunnossa. ❤

PS. Ensi kerralla palataan valoisampiin kuulumisiin, sillä minut kaapattiin pari viikkoa sitten omiin polttareihini! Viikonloppu oli täydellinen ja koin itseni niin ylitsevuotavan onnelliseksi, että kokemusta on ollut vaikea siirtää postauksen muotoon ennen tätä. Nyt tämän purkauksen jälkeen koen jo siihen kykeneväni, joten ensi postauksessa on luvassa riemukkaampia kuulumisia. 😀