Täydelliset polttarit, osa 2: Hanko

Vielä ehdin ennen häitä jatkamaan polttarikertomusta! Jos et ole vielä lukenut tämän polttariraportin ensimmäistä osaa, löydät sen täältä.

Ihan tavallinen hotelliaamu

Aamu alkoi leppoisasti, kun heräilimme ilman herätyskelloa Jätkäsaaren hotelli Clarionin pehmoisista lakanoista kaasojeni kanssa. Vaikka olin jo hyvästellyt suurimman osan polttariseurueestamme edellisenä iltana, osasin epäillä että jotain tytöillä oli vielä mielessä pääni menoksi. En nimittäin ollut saanut edellisenä päivänä takavarikoitua puhelintani takaisin! Lisäksi tytöt kehottivat minua hieman ehostautumaan ennen aamupalalle suuntaamista.

Hotellin aamiaisen jälkeen suuntasimme pakkaamaan ja siitä luovuttamaan hotellihuoneemme. Alkuun tyttöjen sattumaksi luulemani asuvalinnat vahvistivat epäilyksiäni siitä, että jotain ohjelmaa meillä olisi kenties pienemmällä porukalla vielä tiedossa. Kaikkien asuista löytyi nimittäin merellisiä viitteitä, esimerkiksi sinivalkoisten raitojen muodossa. Matka jatkui tuttuun suuntaan ja pian löysin itseni talomme porttikongin edustalta. Hämmästykseni oli suuri, kun sisäpihalla loputkin polttariporukkamme jäsenet olivatkin odottamassa meitä!

Mysteerimatka alkaa

Sain pakata nopeasti uusiksi, koska polttarikirje viittasi vain yhden yön yli kestävään reissuun ja oltiin jo toisessa päivässä. Ulkona sain silmieni peitoksi huivin ja minut istutettiin auton etupenkkiin. Osasin päätellä tutuista risteyksistä matkamme suunnan, mutta reilun puolen tunnin ajomatkan jälkeen olin täysin kuutamolla määränpäästä. Espoon oli pakko olla jo takana päin, joten mihin ihmeeseen saatoimme olla matkalla?

Hetken kuluttua pysähdyimme ja sain tilaisuuden arvata, mihin olemme matkalla. Samalla kun sain luvan ottaa siteen silmiltäni, auton kaiuttimista tärähti soimaan Kasmirin Vadelmavene, joka vahvisti salaisen mieleen juolahtaneen toiveeni – Hankoon!

Rantakallioita

Loppumatkaksi vaihdoin matkaseuraa ja hyppäsin toiseen autoon, jolla olimme liikkeellä. Huristelimme suorilta Hankoon rannalle etsimään sopivaa paikkaa piknikille. Täydellinen spotti löytyikin upean vihreän pitsihuvilan edustalta rantakallioilta. Iltapäivä sujui helteisessä Hangossa meren äärellä, vuoroin piknikviltillä ja välillä meressä, sillä päivä oli toden totta kuuma!

Parin tunnin kuluttua sain kuulla, että meidän oli aika suunnata seuraavaan paikkaan. Tässä kohtaa olin (taas kerran) täysin tietämätön siitä, mitä odottaa. Otimme Hangon portin edustalta satama-alueelta kävelijöille tarkoitetun lautan ja matka kesti muutamia minuutteja.

Jatkoimme hetken jalkaisin, kunnes seuraava lokaation paljastui minullekin. Tiedossa oli morsiussauna!

Taianomainen sauna

Tytöt olivat löytäneet meille kenties upeimman merenrantasaunan, mitä olen koskaan nähnyt. Yksityiskäyttöön vuokrattavassa saunassa oli koko saunan levyinen panoraamaikkuna, mistä näki suoraan tyynelle ja tuulettomalle merelle. Saunan edustalla oli myös suuri aurinkoinen terssi ja laituri, joka johdatti mereen vieville tikapuille. Iltapäivä jatkui aurinkoisella terassilla eilistä Beyoncén kappaleeseen tehtyä koreografiaa tanssien ja muuten vaan hassutellen.

Morsiussaunassa toteutimme muutamiakin perinteitä, vaikka havuja ei kenelläkään minun onnekseni ollut sattunut mukaan. Aloitin saunomisen naimattomien naisten kanssa, joita koko porukka oli veljeni vaimoa lukuunottamatta. Tuolloin heitin kiukaalle kauhallisen vettä kullekin henkilölle, jolle olin tavalla tai toisella kiitollinen. Loppukiulu meni tietysti Peetulle.

Saunottuani muut tytöt ulos oli aika saada naimisissa olevaa saunaseuraa ja avioliittovinkkejä. Veljeni vaimon sanat herkistyttivät minut kyyneeliin ja kun kerroin tästä myöhemmin muille, kuulin sen olevan hieno juttu! Kuulema morsiussaunassa kyynelehtivästä morsiamesta tulee lämmin ja huomaavainen vaimo. Kaasot olivat varanneet hieman rekvisiittaa mukaansa ja valelivat minut jauhoilla ja suolalla, ennen kuin pääsin lopulta pulahtamaan lämpimään mereen.

Illanviettoa

Saunavuoron päätteeksi matkamme jatkui, tällä kertaa meille varattuun huoneistoon. Korkkasimme samppanjan ja ryhdyimme laittautumaan iltaa varten. Meidän huoneessa oli mitä suloisin laittautumispöytä, jonka tytöt antoivat minun käyttööni tälläytymistä varten!

Jatkoimme asunnolta kävellen matkaa illalliselle. Perille päästyämme kohteeksi paljastui upea Hangon Casino, mistä meille oli varattu pöytä huikeasta erkkeristä merinäköaloin.

Ruoka ja juoma maistuivat mielettömän hyvin, seurasta puhumattakaan. Otimme koko seurueen voimin suositusmenun ja pienestä odottelusta huolimatta viihdyimme kyllä erinomaisesti.

Illallisen jälkeen suuntasimme rantaan, missä sain heittää kivillä entiset heilat mereen yksi kerrallaan. Tämä oli yllättävän hauskaa! Rantahiekassa viihtyi lämpimän illan ansiosta ja nauru raikasi.

Iltamme päättyi Coco Beach Clubin tanssilattialle. Coco oli kyllä aivan huikea paikka, kun lämmin ja pimeä kesäyö loi tunnelman etelä-eurooppalaisista rantabaareista! Tanssimme yötaivaan alla ja ilta venyi jatkoja myöten pitkälle aamuun meistä osan kohdalla.

Viimeiset yllätykset

Sunnuntaina koin valtavaa kiitollisuutta järjestelyistä vastanneita kaasojani sekä muuta polttariporukkaa kohtaan koko viikonlopusta. En muistanut yhtäkään toivettani, joka olisi jäänyt toteuttamatta. Paitsi sitten, kun koitti kotimatkan aika.

Vasta muutamia minuutteja ajettuamme siskoni valitteli tarvetta pysähtyä vielä vessaan. Pysäköimme auton Hangon Regatta Spa -hotellin edustalle ja talsimme sisätiloihin, missä kaasoni ilmoitti varauksesta kasvohoitoon! Uskomatonta, olin joskus maininnut spa-hemmottelusta mahdollisena polttaritoiveena ja senkin he muistivat.

Hetken kuluttua löysin itseni hoitopöydältä puhdistavasta ja hehkua tuovasta kasvohoidosta. Viikonlopun juhlimisen ja kertyneen univelankaan jälkeen minun ei siis tarvinnut suunnata kotiin nuutuneena! Hurjaa.

Olen kyllä edelleen niin otettu kaikesta, mitä tytöt tälle tulevalle rouvalle järjestivät. Onneksi omia polttareitani ei olekaan tarkoitus viettää kuin kerran, nämä olivat nimittäin minulle juuri täydelliset. Kiitos tytöt. ❤

Täydelliset polttarit, osa 1: Helsinki

Aloitetaan tunnustuksella: en ollut koskaan osallistunut polttareihin ennen omiani. Olen myös aina haaveillut yllätysjuhlista, sillä en ole itse koskaan kokenut sellaisia omalla kohdallani. Kaasot ja polttariporukka onnistuivat yllättämään minut täysin muutama viikko sitten kesäkuun viimeisenä, ihanan helteisenä viikonloppuna. Polttarini olivat kyllä täydelliset juuri minulle ja niitä riittää sen verran asiaa, että viikonlopun tapahtumat on pakko pilkkoa kahteen osaan. Kuvituksena on muutamia väläyksiä sieltä täältä ystävieni puhelinten ruuduilta. Videoita polttariviikonlopusta on sitäkin enemmän ja niitä tulen varmasti jakamaan @haahumussa-instan puolella.

Vietin perjantaina ihan normaalia etätyöpäivää kotona ja treffasin läheisen työkaverini kotini lähellä ulkoilmalounaalla. Olin viikon ajan saanut kaasoiltani erinäisiä terveisiä heidän alati muuttuvista lomasuunnitelmistaan sekä peruuntuneista vapaista ja listasinkin näitä ystävälleni, kun kerroin olevani aivan vakuuttunut siitä, etteivät polttarini olisi juuri tuona viikonloppuna. Pääsinpä vielä harmittelemaan polttareille täydellistä hellekeliäkin.

Yllätys!

Iltapäiväni jatkui kotona makuuhuoneestamme käsin, kun liityin toisen kollegani varaamaan myyntiaiheiseen videopuheluun. Olimme juuri pääsemässä palaverin agendaan, kun ovi takanani lävähti auki yllätyshuutojen saattelemana ja näin paikalle saapuneet ystäväni ja siskoni, jotka Peetu oli tietämättäni päästänyt kaikessa hiljaisuudessa sisään minun huomaamattani. Menin aivan shokkiin ja kääntelin päätäni ystävistäni videopuheluun useamman kerran, kunnes tajusin tokaista työkaverilleni linjan toisessa päässä että ”nyt mun täytyy varmaan lopettaa”. Vasta polttariseurueeseen osallistuneen työkaverini kiiteltyä kokouskumppaniani tajusin, että olin osallistunut täysin tekaistuun palaveriin. 😀

Jouduin lähes välittömästi sulkemaan työkoneen ja luovuttamaan puhelimeni kaasojen hellään huomaan. Sen jälkeen avasimme ensi töiksemme pullon kuohuvaa ja sain ohjeistuksen pakata nopeasti loppuun, sekä valita päälleni jotain mukavaa mutta naisellista vaatetta, jossa olisi helppo olla. Asusteiksi minulle ojennettiin Bride to be –nauha (samanlainen kuin kaasoilleni aiemmin hankkimani nauhat), tiara jota olen pitänyt morsiusneitona päässä äitini ja isäpuoleni häissä, sekä suuret rengaskorvikset. Lyhyen ehostautumisen ohessa sain käteeni myös polttaribingon, joka minun oli määrä suorittaa. Voin jo nyt paljastaa, että bingorivi täyttyi varsin hauskasti ja helposti illan aikana!

”Girls, we run this world”

Siirryimme meiltä hetkeksi aurinkoiselle terassille odottelemaan tulevia tapahtumia. Tässä vaiheessa sain mahdollisuuden arvata, mitä meillä oli tiedossa seuraavaksi. Jostain syystä intuitioni viestitti, että saattaisimme mennä tanssimaan. Jonkin ajan kuluttua lyhyen kävelymatkan lopuksi arvaukseni osoittautui täysin oikeaksi. Jes, olen harrastanut erilaisia tanssilajeja lähes koko ikäni ja olin ikionnellinen, kun selvisi että meille oli varattu HiMO Clubin Beyoncé Styles -tanssitunti.

Tanssitunti oli aivan mahtava! Koko tunti oli säestetty Beyoncén musiikilla alkulämmittelyistä ja liikkeiden harjoittelusta aina Single ladies -biisiin tehtyy koreografiaan. Kaikki pääsivät hienosti jyvälle tunnin liikkeistä ja olin todella ilahtunut liikunnallisemmasta aktiviteetista. Meillä oli todella hauskaa ja tunnilla opeteltua koreota veivattiinkin koko viikonloppu. Ehkä täytyy tehdä vielä yksi paluu tämän koreon pariin sitten häiden jatkoilla. 😉

Toiveohjelmaa ja herrasmiehiä

Tanssitunnin päätteeksi suuntasimme yhden polttariseurueemme jäsenen luo, missä pääsin käymään suihkussa ja sain ohjeistuksen pukeutua polttarikirjeessä mainittuihin illanviettoon sopiviin kamppeisiin. Tällä välin tytöt kattoivat pöytään ihania juustolautasia ja juuri, kun olimme aloittamassa seuraavaa ohjelmanumeroa, viimeinenkin polttarien toivekutsulistallani olleista ystävistäni saapui paikalle. Ihanaa, että kaikki pääsivät mukaan!

Kaasot olivat kyselleet minulta jo reipas vuosi takaperin toiveitani polttareiden suhteen. Olin tuolloin maininnut ajatuksen tasolla skumppa- tai viinitastingin mahdollisena mieluisana ohjelmana. Tämä toive toteutuikin ja maistelimme, pisteytimme sekä leikkimielisesti nimesimme sokkona erilaisia kuohuviinejä ja samppanjoita samalla, kun nautimme pientä suolaista.

Toinen kaasoille aiemmin esittämistäni toiveista oli yhteinen ravintolaillallinen, minne suuntasimme seuravaksi jatkamaan iltaa. Meille oli varattu pöytä herkullista fuusiokasvisruokaa tarjoilevasta Yes yes yes -nimisestä ravintolasta, jota olin halunnutkin päästä kokeilemaan. Yllätykset vaan jatkuivat, kun paikalle saavuttuamme pöydässä odotti kylmässä pari pulloa samppanjaa. Tarjoilija kertoi, että kuohuva oli tarjolla Peetun bestmanien puolesta! Todella tyylikäs veto pojilta muistaa meitä polttareissani ja ihan huikeaa, millaisia ystäviä meillä molemmilla on.

Auringonlasku meren äärellä ja Helsingin öiset katot

Illan pimetessä jatkoimme iltaa Mattolaiturin ulkoilmaterassille, mikä on yksi lempipaikoistani illanviettoon Helsingissä. Lämpimässä yössä ei takkeja juuri kaivattu. Auringon laskiessa useampi juhlija tunnisti meidät nauhoistamme polttariseurueeksi ja kävi onnittelemassa. Saimmepa pari upeaa spagaattiesitystäkin paikalle sattuneilta kanssajuhlijoilta.

Illan edettyä yön pikkutunneille hyvästelin polttariporukkaan kuuluneita ystäviäni yksi kerrallaan ja heippojen yhteydessä totesin useammalle, että tapaamme sitten viimeistään häissä. Hah, olin tässä vaiheessa ihan pihalla ja niin onnellinen onnistuneista polttareista, että luulin oikeasti juhlien olevan päätöksessään.

Muiden lähdettyä kotiin kaasot, nuorin siskoni ja veljeni vaimo hyppäsivät kanssani taksiin ja hurautimme Jätkäsaareen Hotel Clarionin pihaan. Tiedossa oli siis vielä hotelliyö Helsingin kattojen yllä, ihanaa! Kävin nukkumaan ikionnellisena ja taisin uneksiakin polttareista koko yön. Päivä vastasi täydellisesti käsitystäni ihanista polttareista läheisteni kera.

Vähänpä tosiaan tiesin, että pääni menoksi oli vielä roppakaupalla suunnitelmia. Jatkan niistä seuraavassa postauksessa!

Kaasojen mekot

Kaasojen mekot löytyivät perusteellisen pohjatyön jälkeen jopa hieman yllättäen ensiyrittämällä kevättalvella. Sain vihdoin kaivettua mekoista ottamani kuvat kameran muistikortin syövereistä ja halusin ehdottomasti näyttää mekot henkarilla esiteltynä täällä blogissakin.

Minusta on ihanaa, että olemme olleet kaasojen kanssa kaikki kolme pitkälti samoilla linjoilla heidän tyylinsä suhteen meidän hääpäivälle. Molemmat tiedustelivat minulta varovasti jo hyvissä ajoin viime vuoden puolella, oliko minulla mahdollisesti jotain toiveita heidän tyylistään. En ole halunnut sanella liikaa toisten pukeutumista, mutta tiettyjä toiveita minulla toki oli.

Minulle oli selvää, että kummankin kaason täytyi saada valita itse oma mekkonsa. Olimme kaikki kolme yhdessä samaa mieltä siitä, että pitkä puku sopisi sekä meidän häiden mutta ennen kaikkea myös kummankin kaason omaan juhlatyyliin kaikista parhaiten. Häiden värimaailmaan sointuen, vaalean nude ja samppanjan sävymaailmakin osoittautui luonnostaan kaikkien suosikkivärivaihtoehdoksi, vaikka toki mietimmekin alkuun väripaletin kautta myös mahdollisesti vihreitä mekkoja.

Minusta kaasojen, jotka ovat kuitenkin aikuisia ihmisiä ja kumpikin omia yksilöitään, ei tarvitse missään nimessä pukeutua pakon edessä keskenään samanlaisiin mekkoihin. Kaasoni ovat rakenteeltaan hyvin erilaisia ja lähdimmekin yhdessä tuumin mekkojen etsinnässä liikkeelle siitä ajatuksesta, että kummallekin etsitään mieluisa ja itseä parhaiten pukeva mekko samassa värimaailmassa.

Tytöt tilailivat parista verkkokaupasta alkuvuoden puolella useampia mekkoja sovitukseen. Pidimme mekkojen sovitteluillan Oulun häämessujen reissuni yhteydessä ja pääsimme toden teolla yllättymään – tismalleen sama mekko sopi parhaiten kaikkien vaihtoehtojen joukosta kummallekin! Siksipä meidän kaasoilla on kuin onkin lopulta upeat, keskenään samanlaiset puvut häissämme.

Kaasojen mekot löytyivät Asokselta ja ainakin joitain kokoja näyttäisi edelleen olevan saatavilla. Me tilasimme saatavuuden (ja toisen kaasoni) takia tall-malliston version mekosta molemmille ja ompelutaitoinen äitini auttaa vielä mekkojen istuvuuden ja pituuden viimeistelyssä ennen juhlapäivää.

Polttarikirje

Sain viime viikonloppuna kaasoiltani polttarikirjeen(!!!), mikä tuli kyllä täysin puskista. Nyt minullekin on jollain tapaa todellista, että polttarit lähestyvät ja pääsen juhlimaan viimeisiä aikojani neitinä lähimpien ystävieni kanssa.

Tietysti olin osannut odottaa, että ennemmin tai myöhemmin pääsisin juhlimaan omia ja samalla elämäni ensimmäisiä polttareita. Peetun juhlat on kuitenkin siirretty bestmanien toimesta virallisesti häiden jälkeiseen aikaan, mikä sai minutkin miettimään, juhlimmeko sittenkään nykyisen tilanteen takia tyttöporukassa ennen häitä. Uskon, että kaikki on kuitenkin huomioitu kaasojen toimesta järjestelyissä parhain päin!

En ole koskaan elämässäni kokenut minulle suunniteltuja yllätysjuhlia tai jotain niihin rinnastettavaa. Niinpä kerroin jo kauan sitten kaasoille toiveestani pitää mahdollisimman suuri osa polttareista salaisuutena viimeiseen hetkeen asti. Hyvää työtä he ovat tähän asti tehneet, sillä kuten kerroin tuli kirje minulle täydellisenä yllätyksenä – eikä sen sisältökään paljasta liikoja. Edelleen siis odotan lähestyvää hetkeä täydellisessä tietämättömyydessä, mikä on aika ihanaa.

Kirjeessä on erikoisia viittauksia lähestyvään synnytykseen, loppuodotukseen ja sairaalakassin pakkaamiseen. En halua liikaa spekuloida, mutta joko sanavalinnat viittaavat jonkinlaiseen polttariteemaan tai sitten ne toimivat täytenä hämäyksenä tietämättömälle morsiamelle. Tytöt kyllä tulevat varmasti pitämään juhlat minun näköisinäni, joten mitään turhan pitkälle vietyä naamiaisteemaa tai nolausleikkejä en osaa ainakaan odottaa, vaikka hauskaa tulemmekin varmasti pitämään.

Pakkauslistasta on täysin mahdotonta päätellä kovinkaan paljoa, mutta oikein hyvältähän tämä vaikuttaa:

Vapaavalintainen kokovalkoinen asu
Hygienia- ja ehostautumisvälineet
Suomen kesä on arvaamaton >> varaudu joka säähän
Mukavat sekä fiinimmät kengät
Vaatteet rentoon oleiluun
Yöpuku
Vaihtovaatteet (esim. alkkarit :D)

Huh, täytyykin alkaa pakkauspuuhiin! Vapaavalintainen kokovalkoinen asu tarkoittaa todennäköisesti minun kohdallani sitä, että pakkaan 4-5 erilaista valkoista asukokonaisuutta, ihan vaan varmuuden varalta. 😀

Jännittää!

Kaasokosinta

Tämä aihe on muhinut alitajunnassani ja muistikuvissa jo jonkin aikaa. Nyt löysin onneksi hetken aikaa palata tähän häiden kannalta merkittävien henkilöiden, nimittäin kaasojeni kosintaan. Kaasokosinta on käsittääkseni hiljalleen Suomessakin yleistyvä tapa. Minäkin halusin omalla tavallani osoittaa kaasoilleni pitäväni heidän panostaan päiväämme merkittävänä.

Totuuden nimissä kuitenkin kerrottakoon jo tässä vaiheessa postausta, että kumpikin kaasoista osasi melkoisella varmuudella pyyntöäni odottaa – niin läheisiä olemme molempien kanssa. Samasta syystä en missään vaiheessa joutunut varsinaisesti tekemään valintaa useampien vaihtoehtojen välillä, vaan tiesin heti kihlauduttamme että nämä upeat naiset elämässäni sopisivat kaason kunniatehtävään meidän häissä.

Toinen kaasoistani on vajaat kaksi vuotta nuorempi siskoni ja toinen yli kahdenkymmenen vuoden takaa paras ystäväni, jonka pienelle reippaalle pojalle minä saan puolestani toimia sylikummina.

Halusin kaasokosinnalla tosiaan osoittaa, mikä merkitys kummallakin on elämässäni, sekä miksi halusin pyytää juuri heitä kunniatehtäväänsä. Kirje tuntui parhaalta ratkaisulta tunnepitoisen asiani esittämiseen ja samalla mielessäni pyöri ajatus leikkisästä tehtävälistasta, johon kaason tehtävät olisi kiteytetty. Näihin tehtäviin kuuluivat muun muassa morsiamen makutuomarointi puvun suhteen, jännityksessä tsemppaaminen ja häähöpinöiden kuuntelu.

Vietin useamman iltapäivän Helsingin paperi- ja kirjakauppoja koluten, kuitenkin tuloksetta. Koska en kuitenkaan löytänyt juuri oikeanlaista pohjaa mistään enkä halunnut ostaa paksua nivaskaa turhaksi jäävää kirjepaperia, päädyin muutaman Google-haun kautta tulostamaan kirjeisiin sopivat pohjat netistä. Leikkasin vain printatut paperit oikean kokoisiksi ja ne palvelivat tarkoitustaan upeasti. Valmiille pohjille sitten vuodatin asiani ja muutama kyynelkin siinä taisi vierähtää elämän suuria ja tärkeitä asioita punnitessani.

Halusin kirjeen ja tehtävälistan lisäksi yllätykseen lisää leikkisyyttä ja hääfilistä, mutta jälleen kerran ylimääräisen tavaran ostaminen vain tähän tarkoitukseen tuntui hassulta ja huonolta idealta. Satuin kuitenkin törmäämään kaasojen muistamiseen sopivia ideoita etsiessäni netissä juhlatarvikkeita myyjään yritykseen. Sivuilla oli Team Bride -teemaisia polttareihin sopivia tarvikkeita ja ihastuin kovasti ruusukultaisiin paperinauhoihin, joista yksi näkyy kuvassakin. Laitoin yhden kuuden kappaleen paketin tilaukseen ja nauhojen saavuttua jemmasin kaksi niistä talteen kaasokosintaa varten.

Loput nauhat tulen antamaan siskolleni, jolle saatoin jo vinkata mahdollisuudesta tilata nauhoja lisää tulevia polttareita varten. Sisäinen proikkarini pääsi siis tässä hieman valloilleen, vaikka yritänkin parhaani muukaan olla vaikuttamatta (ainakaan väärällä) tavalla omien polttareideni järjestämiseen. 😀

Lopuksi hankin vielä molemmille vaaleanpunaiset kuohuviinipullot ja pakkasin koko setin kauniiseen lahjapussiin. Kumpikin kaasoistani sattui sopivasti vierailemaan luonani Helsingissä samoihin aikoihin ja molemmilla kerroilla jätin lahjapussin nimellä varustetun kirjekuoren kanssa kaason löydettäväksi olohuoneemme pöydälle. Siskoni oli tarkkasilmäisempi, mutta ystävälleni jouduin jopa hieman vihjailemaan, jotta sain hänet tarkistamaan kenelle pöydällä yksin odottava lahja oli osoitettu.

Jutun juonen paljastuttua kummankin reaktiota oli kyllä ihanaa seurata. Eikä naurulta tai kyyneliltä vältytty, kun kaasot kirjeen luettuaan ja tehtävään suosuttuaan kaivoivat nauhat ja kuohuvat esiin lahjakassista. Lopputulos olikin toivotunlainen ja minulla on kaksi mitä täydellisintä kaasoa. ❤

***

Tämä oli kyllä hauska tapa tuoda häitä konkreettisesti myös muiden elämään jo viime vuoden puolella! Oletteko te kosineet omia kaasojanne? Mielelläni kuulen myös muiden tarinoita ja kokemuksia.

Toivottavasti saan muuten kaasot (tai edes toisen heistä) vierailevan kirjoittajan rooliin jossain vaiheessa tänne bloginkin puolelle. Ainakin ystävälläni on kokemusta kaason roolista jo viime kesältä, joten hänen kokemuksistaan kannattaisi varmasti ottaa oppia ja jakaa vinkkejä. Katsotaan, mitä hääsuunnittelut tuovat näiltä osin tullessaan!