Hei kaikille pitkästä aikaa! Häistä on kulunut hyvä tovi, mutta blogi on ollut hetken hiljaa paristakin syystä. Ensimmäisen liittyy suoraan mahdollisuuteeni jakaa häiden kuulumisia tarkemmin blogin puolelle, odottelimme nimittäin hääkuviamme yli kaksi kuukautta. Samalla arki on puskenut päälle ja minulla on ollut töissä tavallistakin kovempaa kiirettä syksyn mittaan. Syksyn kiireet ovat kuitenkin jo hieman väistyneet ja koska olemme saaneet ihailla hääkuviammekin jo tovin kaikessa rauhassa, on hyvä hetki palata myös blogin pariin.

Ennen kuin siirrytään itse hääpäivän tapahtumiin, jatkan vielä viimeksi aloittamaani kertomusta hääviikon kulusta.

Päivä ennen häitä

Perjantai starttasi aikaisin ja tässä kohtaa ei enää jarruteltu ennen iltaa. Olimme kaikki sulhasen, kaasojen sekä bestmanien kesken vakaasti sitoutuneet hoitamaan edellisen päivän velvollisuudet ajoissa, jotta illalle jäisi riittävästi rauhoittumisaikaa.

Aamupalan jälkeen pakkasimme tyttöjen kanssa meidän auton ja hurautimme Kämpiin viemään omat tavaramme juhlia varten sinne. Tähän settiin kuului muun muassa juhlatilojemme pöytäkartat, paperituotteet, kynttilät ja muut yksittäiset esineet kuten korttilaatikko tai polaroid-tarvikkeet (joita ei niitäkään ensin pitänyt meille tulla, heh). Hiljalleen valmistuvien juhlatilojen näkeminen herätti minussa aivan valtavan lämpimän onnen tunteen, enkä voinut uskoa että oltiin jo niin lähellä meidän päivää!

Kämpistä suuntasimme noutamaan jatkopaikalle tarkoitettuja ilmapalloja, joiden täytön olin tilannut ennakkoon. Minulla oli nimittäin häämessuilta PR-näytteenä blogitapahtumasta saatuja palloja, joita halusin hyödyntää koristeluissa. Tässä kohtaa koin karvaan pettymyksen, kun minua kassalla palvellut henkilö totesi etteivät he ota mitään vastuuta pallojen kestävyydestä seuraavaan päivään. Tiesinhän minä sen jo ennalta, mutta olimme sopineet että pallot täytetään tästä johtuen vasta viime hetkellä. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan pallot oli ennalta sovitusta huolimatta täytetty pitkälle edellisenä päivänä. Eihän niistä osa tainnut lopulta kestää itse juhlaan, sillä muistan huomanneeni parin pallon puuttumisen jatkoilla. Pallojen kestävyys itsessään ei tietenkään pilannut päivästämme mitään, mutta maksoi omillakin palloilla kuitenkin reilusti yli 100 euroa. Jälkiviisaana sanonkin, että valitettavasti omia palloja täyttäessä kannattaa varautua mahdollisiin takaiskuihin.

Aamun pettymys vaihtui nopeasti innostukseksi, kun pääsimme palloinemme perille jatkopaikalle ja tapasimme siellä muun hääseurueemme. Parissa tunnissa olimme yhteistuumin järjestelleet kalusteet ja koristeet niille suunnitelluille paikoille. Oli ihanaa nähdä, kuinka kaikki konkretisoitui silmien edessä ja vatsanpohjassa nipisti jännitys seuraavasta päivästä. Onneksi olimme varanneet yksinkertaiseenkin järjestelyyn riittävästi aikaa ja vieläpä ajoittaneet hommat aamun puolelle.

Siivous ja paikkojen järjestely sai vatsan kurnimaan ja suuntasimme kaasojen sekä Peetun kanssa vielä lounaalle, mikä oli viimeinen hetkemme yhdessä ennen kohtaamistamme alttarilla. Lämpimien halausten ja suukkojen siivittämänä saattelinkin tulevan aviomieheni kotiin lepämään ja hyppäsin itse kaasojen kanssa autoon hääpuvun hakureissulle. Iltapäivän ohjelmassa oli hääpukuni nouto Lahden Josefiinasta.

Saavuttuamme Josefiinaan pääsin sovittamaan pukuani vielä viimeisen kerran ennen häitä. Samalla kaasot saivat opastuksen puvun pukemiseen ylleni, jotta kaikki sujuisi ongelmitta seuraavana päivänä. Tällä kertaa en enää olisi malttanut riisua pukua yltäni, kun tunsin kauan odottamani päivän olevan jo niin lähellä. Kun puvun sovituksen yhteydessä kyseenalaistin kykyäni saada seuraavana yönä unta aamuun asti, sain Josefiinan ihanalta Susannalta ihanan käytännön vinkin. Hän kertoi kuulleensa eräältä lääkäriltä banaanin rauhoittavasta vaikutuksesta ja neuvoi varaamaan banaanin yöpöydälleni seuraavaksi yöksi. Paluumatkalla poikkesimmekin tyttöjen kanssa eväskaupoilla ja voin jo nyt paljastaa päässeeni kokeilemaan tuota banaanivinkkiä seuraavana yönä aamun sarastaessa, vieläpä onnistuneesti.

Hääpäivää edeltävä ilta

Palasimme takaisin Helsinkiin hääpuku mukanamme hyvissä ajoin ennen iltaa. Tässä vaiheessa en enää käynyt kotona, vaan suuntasimme tyttöjen kanssa suoraan hotelli St. Georgeen, mistä olin varannut meille huoneen häitä edeltäväksi yöksi. Hotellivalinnasta ja suunnitelmistamme olen kirjoittanut täällä blogissa aiemminkin.

Atelier-huoneemme osoittautui livenä jopa kauniimmaksi, kuin mitä kuva olivat ennakkoon antaneet ymmärtää. Hetken huonetta ja meille katettua hedelmälautasta ihailtuamme vaihdoimme päällemme uima-asut, sujahdimme hotellin valkoisiin kylpytakkeihin ja suuntasimme alakerran kylpylään saunomaan ja uimaan pitkän kaavan kautta. Tyttöjen saunailta katkaisi täydellisesti hääviikon aikana vallinneen kiireen tunnun ja toimi mahtavana jännityksen lievittäjänä.

Saunan jälkeen pukeuduimme juuri sen verran, että pääsimme nauttimaan hotellin alakerran St. George Bakeryn illallisesta vielä ennen iltavalmisteluita ja nukkumaanmenoa. Bakeryn ruoka oli todella herkullista ja kruunasi kiireellisen illan täydellisesti. Oli ihanaa, että meidän ei koko iltana tarvinnut poistua hotellista ja säntäillä paikasta toiseen, joten tässäkin kiitin hiljaa mielessä itseäni oivallisesta hotellivalinnasta.

Sauna ja illallinen tekivät iltaan mennessä tehtävänsä toden teolla ja kaaduimme kaikki raukeina sänkyyn hyvissä ajoin. Laitoimme huoneen televisiosta pyörimään romanttisen komedian, jonka pyöriessä ummistin silmäni viimeisenä iltanani neitinä, onnellisen odotuksen vallatessa mieleni.

Oppini häitä edeltävältä päivältä

• Häitä edeltävälle päivälle jää lähes pakosta paljon tehtävää, joten päivän kulun huolellinen suunnittelu ennakkoon on vaivan arvoista. Yleisiin järjestelyihin liittyvät fyysiset tehtävät kannattaa ajoittaa heti aamuun, mikäli mahdollista. Illaksi puolestaan kannattaa varata riittävästi aikaa rauhoittumiseen.
• Mikäli mahdollista, juhlapaikan järjestelyt kannattaa tehdä kun koko siihen osallistuva seurue on paikalla. Näin kaikki pysyvät ajan tasalla tapahtumista ja tehtävät on helppo jakaa tasaisesti kaikkien kesken. Yhdessä isolla porukalla tekeminen on kaiken lisäksi tehokasta ja hauskaa.
• Itse koin hyödyllisenä sen, että sain säilyttää hääpukuani muualla häihin asti. Näin ei tarvinnut huolehtia hääpuvun ennenaikaisesta paljastumisesta tai vielä pahempaa, kaappisäilytyksessä mahdollisesti syntyvistä rypyistä ja kupruista. Hääpuvussa oli vieläpä erityinen tuntu, kun sitä ei päässyt joka päivä hipelöimään ennen häitä.
• Varaa riittävästi välipalaa ja ruokataukoja päivälle aamusta iltaan. Levoton nukkuja voi hyötyä banaanista yöpöydällä. Se voi rauhoittaa juuri sen verran, että uudelleen nukahtaminen onnistuu jos unta ei tahdo riittää jännitykseltä aamuun asti.
• Hotellin varaaminen itselle ja kaasoille on hyvä tapa osoittaa myös kaasoille kiitollisuutta heidän tuestaan. Yhteisestä laatuajasta ennen kiireistä päivää hyötyy koko porukka.

Hei ja terveiset kotimaan häämatkaltamme! Palasimme toissapäivänä tien päältä ja reissu oli mitä onnistunein – palataan siihen piakkoin. Valokuvaajan settiä odotellessa ja ennen kuin oma muistini ennättää pettää, ajattelin tähän väliin kirjoittaa hieman koontia häitä edeltävien päivien kuulumisista.

Koska tämä postaus alkoi loppua kohti venyä tapahtumien tiivistyessä, päätin jakaa hääviikon tapahtumat kahteen osaan. Tässä ensimmäisessä osassa käydään läpi viikon alkupään kulkua ja julkaisen häitä edeltävän päivän ja illan kertomuksen myöhemmin omana osanaan.

Vaikka et jaksaisi lukea koko postausta, tein tekstin loppuun koonnin omista opeistani hääviikolta. Näihin suosittelen ainakin tulevia morsiamia tutustumaan, mikäli kaipaa vertaiskokemuksia ja jälkiviisautta (mitään en kyllä kadu).

Ennalta hyvin valmisteltu on puoliksi tehty

Jäimme Peetun kanssa molemmat kesälomille jo kaksi viikkoa ennen häitä, mikä oli oikeastaan todella hyvä veto. Koskaan ei ole kesäloma tuntunut niin pitkältä, kuin häitä odottaessa! 😀 Jo ennen hääviikon alkua minulla oli siis hyvin aikaa viimeistellä muutamia itse tehtäviä askareita ja ennätin tekemään kaiken suunnittelemani aivan rauhassa samalla, kun Peetu vietti toisaalla bestmaniensa kanssa poikien jokakesäistä eri urheilulajeista koostuvaa turnausreissua.

Joku saattaa ehkä muistaa, ettei meidän pitänyt askarrella häihin lainkaan, mutta niin vain tekemistä ja ideoita ilmaantui. Olin jopa lopputulokseen ihan tyytyväinen. Avaan tätä aihetta myöhemmissä postauksissa lisää, kun pääsen esittelemään hieman meidän koristeita ja kattauksia. Oli kuitenkin erinomainen idea tehdä lähes kaikki valmiiksi jo ennen hääviikkoa!

Alkuviikon kiireetön aikataulu

Maanantai ja hääviikko koitti viimein. Olin jo ennalta varannut viikolle muutamia valmistautumiseen liittyviä menoja kalenteriin. Hyvistä ennakkovalmisteluista johtuen alkuviikko sujui kuitenkin jopa tuskallisen hitaasti tulevaa viikonloppua odotellessa.

Maanantaina kävin ottamassa kynsiini kauniin kestolakkauksen, minkä olin lyhyen harkinnan jälkeen valinnut kynsien itse lakkaamisen sijaan. Jälkikäteen voin todeta tehneeni oikean valinnan, koska lakkaus näytti todella kauniilta ja kesti sellaisena myös pitkälle häiden jälkeenkin. Lopputulos oli juuri sopivan hillitty ja klassinen omaan tyyliini ja siten myös hääpäivän kokonaisuuteen. Geelilakkaus on sen verran luonnollinen, että sen uskaltaa mielestäni valita lyhyelläkin varoitusajalla ilman sen kummempia ennakkotestailuja.

Tiistaina koitti jännittävä aamu, kun suuntasin ensimmäistä kertaa yksin Lahden Josefiinaan pukuni korjaussovitukseen. Painoni pääsi kevään mittaan tippumaan sen verran, että pituuden korjaamisen lisäksi pukua jouduttiin vielä heinäkuussa kauttaaltaan kaventamaan ja tietenkin jännitin hieman puvun istuvuutta sitten kesäkuisen mittasovituksen.

Josefiinan luotto-ompelija oli tehnyt huikean hyvää työtä ja pukuni istui täydellisesti! Patsastelin mekko päälläni liikkeessä varmaan kohtuuttoman pitkän ajan, kun en tahtonut malttaa riisua sitä yltäni. Pituuskin oli juuri passeli, sillä puvun helma ylsi kengät jalassa lattiaan saakka, muttei tarttunut mihinkään kävellessä. Pääsin tekemään pienen testikävelyn lyhyen karvamaton poikki, jotta mahdolliset kirkon käytävän maton haasteetkin saatiin suljettua pois.

Keskiviikkona ei kalenterini saati muistikuvieni mukaan tapahtunut mitään kummempaa hääjärjestelyiden osalta, joten ehdin mainiosti aamulla treenaamaan kotosalla ja vielä illaksi golftreeneihin sekä viheriöille.

Pieni välipäivä valmistautumisessa teki oikein hyvää, koska liikunta auttaa minua käsittelemään jännitystä. Harrastaminen ohjasi myös mukavasti pitkältä tuntuvasta odottelusta ajatuksia hetkeksi muualle. Teki hyvää tuulettaa aivoja, kun häät olivat hiljaisina hetkinä ainut mielessä pyörivä asia. Varaa siis aikaa harrastaa hääviikolla, mikäli suinkin mahdollista!

Vauhti päälle loppuviikosta

Torstaina hääviikon tapahtumat starttasivat käyntiin toden teolla. Kaasot saapuivat Helsinkiin iltapäivästä ja kokoonnuimme heidän sekä parin Peetun bestmanin kanssa kirkkoon vihkiharjoitukseen. Itse asiassa kaupunkiin saapunut äitinikin tuli seuraamaan harjoituksia, tai siis ”siedättämään itseään” varsinaista h-hetkeä varten. 😀 Harjoitusta ei tarjottu meille automaattisesti, mutta pyysin sitä itse hääviikolle ja onneksi löysimme lähes kaikille sopivan ajan. Koin tiloihin tutustumisen ja vihkimisen läpikäymisen paikan päällä etenkin näin jälkikäteen todella hyödylliseksi, koska hääpäivänä vihkimisen aikana ei juuri ylimääräisille ajatuksille ollut tilaa.

Vihkiharjoituksen jälkeen jäimme vielä Peetun kanssa tutustumaan ja keskustelemaan vihkipappimme kanssa vihkimisen kulusta sekä meistä parina. Meille sattui mitä mukavin pappi ja tapaaminen herätti meissä lämpimiä tunteita tulevaa juhlapäivää ajatellen. Tämän tapaamisen pohjalta pappi teki myös puheen vihkiseremoniaamme. Hän osasi jo ennalta kannustaa meitä valmistautumaan tapaamiseen miettimällä, mitä arvostamme toisissamme ja mitä rakkaus meille merkitsee. Näitä olimmekin miettineet Peetun kanssa tahoillamme ja koimmekin, että saimme tapaamisesta irti hyvinkin paljon sekä pääsimme sanomaan juuri meille merkitseviä asioita.

Papin tapaamisen jälkeen suuntasin ennen iltaa vielä suihkurusketukseen, jonka olin varannut hyvissä ajoin ennen hääpäivää. Tykkäsin lopputuloksesta hurjan paljon ja väri kesti todella tasaisena ainakin viikon, ennen kuin se kului pois ilman minkäänlaisia laikkuja. Voin siis lämpimästi suositella Vita Liberata -merkin suihkurusketusta tärkeään päivään.

Olen itse hyvin tottunut itseruskettavien käyttäjä ja vieläpä kyseisen merkin tuotteilla, joten vaikka tämä oli itselleni ensimmäisen suihkurusketus, uskaltauduin ottamaan palvelun ”sokkona” ilman erillistä testikertaa ennalta. Tekijäkin auttoi hääpäivään sopivan sävyn löytämisessä ja päädyimme yhdessä (muutenkin käyttämääni) medium-sävyyn kevyesti kerrostettuna. Lopputulos oli juuri sitä mitä toivoinkin, mutta kokemattomalle itseruskettavien käyttäjille suosittelen ehdottomasti yhtä testikertaa viimeistään pari viikkoa ennen häitä, jotta lopputuloksesta saa itselleen selkeän käsityksen.

Ilta kului meillä kotona Peetun ja kaasojeni kanssa. Tein istumakarttojen taulut valmiiksi ja pakkasin tytöt seuranani hääviikonloppua varten. Kiireettömästä viikosta huolimatta jännitys ja häiden jatkuva läpikäynti onnistui verottamaan viikon aikana yöunistani sen verran, että tässä kohtaa alkoi hieman väsymys painaa enkä tahtonut millään jaksaa pakata ja rauhoittua. Kaasot olivat arvokas apu mieleni rauhoittamisessa, joten oli ihanaa saada heidät meille yöksi jo pari päivää ennen häitä!

Omat oppini hääviikolta tähän saakka

• Tee kaikki mahdollinen askartelu ja järjestelyt hyvissä ajoin ennen hääviikon alkua. Silloinkin, kannattaa aikatauluttaa vain yksi asia kullekin päivälle tai illalle, jotta asioita ehtii edistää rauhassa. Aina ilmenee viime hetken suunnitelmia ja muutoksia, joten niihin reagoimiseen on hyvä olla aikaa.
• Panosta rohkeasti kauneuteen ja omaan valmistautumiseen, mikäli haluaisit näin tehdä. Muista varata testikerta hyvissä ajoin ennen häitä, mikäli olet kahden vaiheilla joidenkin palveluiden välillä. On helpompaa uusia kynnet ja rusketus tai huollattaa ripsipidennykset pienin muokkauksin, kun niihin on tottunut.
• Varaa korjausompelut mahdollisimman lähelle häitä, kuitenkin niin ettei korjausten kanssa tule liian kiire. Olemme kaikki ihmisiä ja on vain luonnollista, että paino tai kehon mitat elävät hieman ennen häitä. Varaudu sovittamaan pukua parikin kertaa, jos istuvuus mietityttää yhtään.
• Testaa hääpuvun pituutta ja kävelyä joko liikkeessä tai kotona matolla ja muilla erilaisilla pinnoilla, kuten kivi- tai lautalattialla vihkikirkosta riippuen. Varmista, että pituutta ehditään tarvittaessa muokkaamaan, ettei matkalle alttarille tarvitse pelätä kompurointia.
• Varaa tietoisesti aikaa myös muille, kuin hääasioille. Stressi voi syntyä mukavastakin asiasta ja ainakin itselläni se näkyy aamuyön aikaisina heräilyinä, kun ajatukset tunkeutuvat uniin asti ja häiritsevät uudelleen nukahtamista. Liikunta tai muu mieluisan asian parissa puuhastelu parantaa unen laatua, helpottaa pitkältä tuntuvaa odotusta ja auttaa tuulettamaan ajatuksia, vaikkei kärsisi uniongelmista.
• Ellei vihkiharjoitusta tarjota kirkon toimesta, sellainen kannattaa järjestää vihkipaikalla. Harjoittelu auttoi meitä käsittelemään jännitystä itse vihkimisessä ja oli mieluisaa yhteistä tekemistä hääseurueen kanssa.
• Vaikka olisit taitava improvisoija ja sosiaalisesti lahjakas, valmistautukaa molemmat papin tapaamiseen. Keskustelusta saa parhaimmilaan irti paljonkin, kun oman kumppanin kuulee sanallistavan yhteisen taipaleen merkitystä juuri hänelle. Saatte myös suoran hyödyn vihkimiseenne, kun pappinne voi keskittyä puheessaan juuri teille tärkeisiin asioihin ja arvoihin.
• Aloita hääviikonlopun pakkauslistan tekeminen hyvissä ajoin etenkin, jos olet poissa kotoa jo häitä edeltävänkin yön. Hotelliin on ihana varata omia suosikkituotteita hemmotteluun ja lokoisaan oleiluun, sekä hääaamulle tulee muutenkin muistaa mukaan kaikenlaista, omasta aikataulusta riippuen.

Me olemme onnellisesti naimisissa! Häitämme vietettiin lähes kaikkien läheistemme ja ystäviemme kesken eilen, eikä mikään voisi olla nyt paremmin. Eilinen oli heittämällä tähänastisen elämämme onnellisin ja erityisin päivä.

Blogi jatkaa rauhassa vähintään jonkin aikaa eloaan nyt vielä rouvautumisen jälkeenkin, koska täytyyhän tännekin päästä kertomaan tarkemmin kuvien ja ehkä videoidenkin kera siitä, millaiset meidät häistä lopulta tuli. Nyt suuntaamme kuitenkin tuoreen aviomieheni kanssa ensi viikoksi kaksin kotimaan häämatkallemme ja jäämme vielä odottamaan laajempaa pakettia kuvista huikealta valokuvaajaltamme.

Oi tätä rakkautta ja onnea. ❤

Järjestämmekö valmiiksi epäonnistuneita juhlia? Niin paljon kuin olenkin häiden suunnittelusta nauttinut, iski ahdistus kunnolla myös tähän morsiameen häiden ollessa aivan kulman takana. Pää on täynnä ajatuksia, joita on pakko päästä purkamaan läheisille ja ilmeisesti tänne bloginkin puolelle. Tässä postauksessa tuskin on juurikaan järkeä, mutta toivottavasti vertaistukea edes yhdelle häitään suunnittelevalle tai omat juhlansa jo viettäneelle.

Häiden suunnittelu on edelleen minusta ihanaa, piste. Olen yksinkertaisesti sellaista ihmistyyppiä, joka rakastaa tällaisia projekteja ja haluan nähdä asiat niiden valoisalta kantilta. Olemme päässeet häiden suunnittelussa aika helpolla, askel kerrallaan eteenpäin kirkkaan vision ja selkeiden suunnitelmien mukaisesti – toki koronatilanteen huomioiden. Siksi blogikin on ollut hyvin positiivissävytteinen tähän saakka, yksittäisiä asioita lukuun ottamatta. Mutta kyllä kaikki muutkin tunteet kuuluvat elämään ja nyt voin kertoa, että nyt vähän ahdistaa.

Kaikki ei ole omissa käsissä, mutta osa valitettavasti on

Tietyt asiat ja pelot, joihin emme voi itse juurikaan vaikuttaa, ovat kolkutelleet takaraivossani pidemmän aikaa ja näitä uskon monen häitään suunnittelevan parin pohtivan. Mitä jos toinen meistä tai joku läheisemme on hääpäivänämme sairas? Entä jos taivas repeää ja vettä tai rakeita tulee vaakatasossa? Mitäs sitten, jos en tunne itseäni kauniiksi hääpäivänäni (tai näytä siltä puolisoni silmissä)?

Nyt ajatukset ovat kääntyneet ennen kaikkea päivän kulkuun ja sen myötä rakkaisiin vieraisiimme. Tällä kertaa omilla valinnoillamme on suora linkki huoliini ja olen päätynyt kyseenalaistamaan järjestelyitämme. Kevään pandemiapiikin takiahan päädyimme tekemään muutoksia juhlamme kulkuun ja erottelimme hääjuhlan kahteen erilliseen tilaisuuteen. Lisää suunnitelmistamme voi lukea tästä postauksesta.

Mikä sitten huolettaa? Aiheita murheisiini on monia, ja tällainen karuselli pyörii nyt tunnista toiseen päässäni: Hääparilla on koko päivän kamala kiire, osa vieraista joutuu poistumaan ”liian aikaisin” ja toisaalla odotutamme illallisvieraitamme tuntitolkulla iltapäivän riskiryhmäläisten terveyden takia. Tarjoilut tuntuvat jatkuvasti riittämättömiltä vaikka niihin menee viisinumeroinen summa: iltapäivällä Kämpissä ei saa edes kunnon ruokaa (vaikka afternnoon tea -kattaukseen kuuluu tietysti paljon kaikkea) ja virvokkeiden sekä muiden käytännön asioiden tarjoaminen vieraille etkoja varten on vaikeaa, kun suunnitelmat ovat todella sääriippuvaisia emmekä itse voi olla paikalla. Kiire leimaa aikatauluja ja emme tule juurikaan ehtimään valokuvattavaksi, mikä oli minulle todella tärkeä juttu ja ahdistaa ihan hirveästi. Ehdimmekö me nauttia päivästä, vai kuluuko se kohdallamme suoritusten sarjana?

Itsepä olemme päivämme suunnitelleet ja aikatauluttaneet, joten syyllinen näiden ajatusten taustalta löytyy lähimpään peiliin vilkaisemalla. Ja sekös harmittaa, koska kaikkeen tähän olisimme voineet vaikuttaa valitsemalla toisin. Olisiko sekään auttanut, kun kuitenkin olemme päätyneet tähän meille parhaana ratkaisuna?

Vieraiden viihtymisellä on väliä

Tämän hetken suurimmat huoleni linkittyvät siis itse asiassa vieraisiimme ja heidän kokemukseensa. Entä jos käytämme valtavan summan rahaa päivään, joka on vieraidemme mielestä lopulta aivan syvältä ja surkea? Tai ”ihan kivat häät, mutta en itse ikinä haluaisi vastaavia omiksi juhlikseni”? Meidän häiden ei missään nimessä tarvitse olla mikään ainutlaatuinen kokemus jokaisen vieraamme elämässä, mutta ei kai kukaan halua vaivata tai tylsistyttää vieraitaan tarpeettomasti.

Minulle nimittäin on valtavasti merkitystä sillä, että vieraamme viihtyvät juhlissamme. Rakastan emännöidä illanistujaisia ja järjestää yhteisiä kokoontumisia läheistemme kesken. Varmasti monen mielestä hääparien tulisi olla välittämättä muiden mielipiteistä, mutta en minä pysty täysin ulkoistamaan vieraiden tunteita omistani – heidän viihtymisensä takaa niin suuren osan omaa juhlatunnelmaani.

Kaikista kamalimmalta tuntuu ehkä se, että vaikka kukaan ei viihtyisi ja meidän juhlat olisivat aivan luokattoman huono kokemus vieraan näkökulmasta, ei kukaan tule sitä meille suoraan kasvotusten kertomaan. Eihän kukaan kehtaa sanoa sellaista hääparille ja olisi aivan hirveää, mikäli vieraamme joutuisivat itse aiheuttamistamme syistä kaunistelemaan meille totuutta jälkikäteen. Siinä tulisi jokunen tonni heitettyä täysin kankkulan kaivoon, häiden järjestäminen kun ei ole mitään halpaa puuhaa.

Kohti asioiden laidan hyväksyntää

Ajatukset ajavat siis melkoista rallia pääni sisällä tällä hetkellä. Onko kyse oikeasti asioiden keskeneräisyydestä vai yksinkertaisesti jännityksestä lähestyvää päivää kohtaan?

Alan itse kallistumaan jälkimmäisen vaihtoehdon puoleen ja tiedostan, että kyse on toissijaisista asioista. Ei niillä loppujen lopuksi ole niin paljoa painoarvoa asioiden suuremmassa mittakaavassa.

Samalla asioiden purkaminen mielen päältä tuo minulle selkeää lohtua. Tuntuu hyvältä työntää ajatukset myös oman pääkopan ulkopuolelle. Jokaiselle tämän postauksen lukeneelle haluan sanoa kiitos ja anteeksi. Suurin kiitos kuuluu puolisolleni ja kaasoille, jotka ovat välittömästi ja järkähtämättä tukeneet minua näissä huolissani. Kyllä tämä tästä helpottaa, kun tärkeimmät asiat ovat kuitenkin kunnossa. ❤

PS. Ensi kerralla palataan valoisampiin kuulumisiin, sillä minut kaapattiin pari viikkoa sitten omiin polttareihini! Viikonloppu oli täydellinen ja koin itseni niin ylitsevuotavan onnelliseksi, että kokemusta on ollut vaikea siirtää postauksen muotoon ennen tätä. Nyt tämän purkauksen jälkeen koen jo siihen kykeneväni, joten ensi postauksessa on luvassa riemukkaampia kuulumisia. 😀