Siitä onkin ikuisuus kun olen viimeksi kirjoittanut häämatkahaaveistamme ja erilaisista vaihtoehdoista. Tuon postauksen jälkeen pääsimme jo paljon pidemmälle suunnitelmissamme ja lukitsimme yksityiskohtia häiden jälkeiselle viikolla varausta vaille valmiiksi. Vaikka nyt näyttääkin siltä, että pääsemme juhlimaan, piti meidän häämatkasuunnitelmaa muuttaa jo lukitusta.
Kaksi häämatkaa
Vaihtoehtoja pohdittuamme yksi asia oli meille lopulta varmaa – haluamme kunnon häämatkalle paratiisiin, legendaarisille Malediiveille. Tämä on matka, jonka toivomme voivamme toteuttaa edelleen, kunhan koronakriisin jälkeen rajat pikku hiljaa lähtevät avautumaan (toivottavasti viimeistään) ensi vuoden puolella. Meille myöhempi ajankohta suunnata Malediiveille oli realistisempi vaihtoehto muutenkin, koska menemme naimisiin loppukesästä, jolloin saarilla on vielä sadekausi. Toivottavasti loppukesästä saamme jo viitteitä siitä, miltä matkailumahdollisuudet alkuvuodesta näyttävät.
Häiden jälkeen emme kuitenkaan tahtoisi palata välittömästi kotiin uuteen arkeen ja meillä on myös tuolloin molemmilla lukittuna viikko kesälomaa. Tästä syystä ajatus minihäämatkasta jonnekin lähemmän ja kovasti rakastamiimme kaupunkiolosuhteisiin tuntui luontevalta vaihtoehdolta meille.
Matkustamme yleensä muutenkin joka kesä Euroopassa, joten kesälomamatkan ajoittaminen heti häiden jälkeiselle viikolle sopi meille paremmin kuin hyvin. Ja näin olimme lukinneet suunnitelman niin kutsutusta minihäämatkasta, myöhemmin toteutettavan varsinaisen häämatkan lisäksi. Pyörittelimme mielessämme useita Etelä-Euroopan kohteita, joissa emme ole vielä vierailleet. Vahvimpina ehdokkaina mielessä meillä oli lopulta Italian Amalfin tai Sorrenton rannikko, sekä Portugalin rannikkokaupungit. Pääsimme suunnittelussa niin pitkälle, että seuraavaksi olisi ollut vuorossa sopivien lentojen ja aikataulun mukaisten hotelliöiden varaaminen.
Kotimaan matkailusta villi kortti
Sanomattakin selvää on, että olemme joutuneet luopumaan haaveistamme heinä-elokuisen Euroopan matkamme suhteen. Toivomme tietysti voivamme toteuttaa tuon matkan joskus myöhemmin vaikka sitten kesälomareissuna. Koska emme siltikään tahdo jäädä häiden jälkeen kotiin makaamaan, kotimaan matkailusta on tullut meille koronan pakottamana vaihtoehto.
Lähdemme siis häiden jälkeen kotimaiselle häämatkalle! Mihin ja millaiselle, siitä tulen kirjoittamaan lisää omassa postauksessaan. Sen verran kerron, että ajatus Etelä-Eurooppaan suunnittelemastamme lomasta toimi tässä inspiraationa ja lopputuloksena syntyi suunnitelma matkasta, jollaista tuskin olisimme ilman tätä kaikkea päätyneet koskaan toteuttamaan.
*** Yhteistyössä Star Clippers, VYS Villa ja Häät-media. Star Clipper järjesti postauksessa esitellyn risteilyn tutustumismatkana ja matkajuttu on sovittu samassa yhteydessä Häät-median kanssa. VYS Villa tarjosi majoituksen tiloissaan tutustumisena. ***
Hei ja terveiset Indonesian pre-häämatkaltamme! Palasimme reissusta viikon alkupuolella. Ehkä joku seurasi kuulumisiamme paikan päältä blogin tai Häät-median instan kautta? Häät-median tilin profiiliin on muuten tallennettu matkan stoorit, jos joku haluaa vielä tutustua niihin lisää!
Koska seuraavaan numeroon tulevan matkajuttuni aineisto lähti juuri eteenpäin, pääsen vihdoin jakamaan ensimmäisiä kuulumisia reissusta myös blogissa. Ajattelin, että jutun ilmestymistä odotella jaan ensimmäisenä muutamia suosikkejani puhelimella otetuista kuvista matkan varrelta. Lisääkin olisi jaettavaksi, mutta en halua venyttää tätä postausta liian pitkäksi läväyttämällä kaikkia otoksia kerralla esiin. Ja tarkemmin itse matkasta voi tietenkin lukea lokakuussa (eli ihan pian) julkaistavasta Häät-lehdestä!
Pikemmittä puheitta, tässä kuvapäiväkirjan tyyliin nostoja matkakuvista puhelimen ruudulta:
Nusa Dua
Star Clippers
Päiväkohteita risteilyllä
VYS Villa
Upeaa, eikö vain? Kuvista voinee aika varmuudella päätellä, että vaikka mekin matkustamme paljon, oli tämä reissu ainutlaatuisin koskaan yhdessä tekemistämme matkoista. Valtavan suuri kiitos siis Häät-media, Star Clippers ja VYS Villa tästä mahdollisuudesta!
Tulen viimeistään lokakuun Häät-lehden ilmestymisen jälkeen purkamaan matkaa lisää syksyn mittaan täällä blogissakin. Suosittelen kuitenkin jo tässä vaiheessa aivan ehdottomasti harkitsemaan Balia ja muuta Indonesiaa häämatkakohteena, jos kaipaa lämpöä ja eksotiikkaa. Ajattelin blogissa keskittyä hieman syvemmin matkan eri osiin ja käsitellä hieman tarkemmin myös sitä, miten kokemamme paikat ja elämykset vaikuttivat omiin häämatkasuunnitelmiimme tai mitä suosittelisin huomioimaan eri matka- tai majoitusvaihtoehdoissa tämän kokemuksen pohjalta. ❤
Jokainen on varmasti otsikosta ymmärtänyt, että tämä postaus kertoo meidän kihlautumisestamme. Olen kuvittanut tekstiä puhelimen kuvilla tuosta päivästä ja matkasta, jolloin tuleva mieheni päätti toteuttaa kosinta-aikeensa. Laatu ei siis ole kaikissa kuvissa priimaa, mutta ne ovat meille sitäkin tärkeämpiä.
Olimme jo pidempään puhuneet poikaystävän kanssa siitä, että joku päivä haluaisimme naimisiin osana yhteistä elämäämme. Tiesin myös satunnaisten keskusteluiden kautta, että herra oli viimeisen vajaan vuoden aikana kertonut aikeistaan sekä vihjannut mahdollisesta kosinnasta myös perheelleni, tai ainakin osalle siitä.
Meidän lyhyessä esittelyssä aiemmin mainitsin, että pidämme lomailusta kaupungeissa. Rantakin kelpaa uimakeleillä, joten kesällä matkustamme mieluiten veden äärelle. Tänä kesänä vuorossa oli Ranskan Riviera, joka kyllä vakuutti kauneudellaan ja täytti meidän toiveet yhdistetystä ranta- ja kaupunkikohteesta. Tukikohtanamme toimi Nizza, mutta vierailimme vajaa viikon reissulla myös Monacossa ja Cannesissa. Onneksi meillä on nyt aina syy palata takaisin Etelä-Ranskaan, sillä siellä kyllä riittää vielä upeita vuoristokyliä ja pieniä rantakaupunkeja nähtäväksi. Romanttista lomakohdetta hakevalle voin suositella Rivieraa, kunhan varautuu Helsingin hintatasoon monessa paikassa.
Nizzan rantaa Promenade des Anglaisen kohdalla.
Kuinka ollakaan, satuimme varaamaan matkan juuri sille viikonlopulle, kun jalkapallon MM-finaali pelattiin. Juuri ennen reissua jopa varmistui, että Ranska selvitti tiensä loppuotteluun.
Mies on melkoinen jalkapallofani, joten tietysti päätimme lähteä katsomaan peliä ja kokemaan jalkapallohuumaa yhdessä paikallisten ja muiden kaupungissa vierailevien turistien kanssa. Ihan emme päässeet isolla valkokankaalla varustetulle fanialueelle Nizzan keskustassa, mutta jäimme sen viereen seuraamaan matsia erään paikallisen baarikahvilan terassille. Kadulle kerääntyi lisäksemme kymmenien ihmisten joukko tuijottamaan yhtä ulos kannettua taulu-tv:tä ja kannustamaan Ranskan joukkuetta voittoon. Tunnelma oli aivan mahtava ja suorastaan käsin kosketeltava. Ja niin Ranska vei MM-kultaa sitten vuoden -98.
Mitään aavistamattomana ja valmiina katsomaan Ranskan MM-finaalia.
Kuljimme kaupungilla paikallisten joukossa voitonjuhlissa ja fiilistelimme, miten hyvä tuuri meillä olikaan käynyt ajankohdan suhteen. Suomessa saman kokeminen maailman suurimman urheilulajin (toim. huom. miestä lainatakseni) kohdalla on kuitenkin hyvin epätodennäköistä, tai lähes mahdotonta.
Kaupungilla kulkiessamme koimme itsemme todella onnekkaiksi ja onnellisiksi, kun saimme jakaa tuonkin päivän toistemme kanssa. Silloin Peetu tarttui käteeni, talutti minut keskustasta rantaan ja polvistui eteeni. Meidän välinen keskustelumme jääköön meidän kahden väliseksi, mutta hän puhui kauniimmin kuin koskaan. Keräsimme melkoisen joukon yleisöä ympärillemme ruuhkaisella rantabulevardilla, mutta siitä meillä molemmilla on todella hatarat muistikuvat, sillä me näimme vain toisemme. Sen muistan, että ihmiset hurrasivat kun vedin miehen ylös jaloilleen suutelemaan minua. Todennäköisesti kosinta on yhden tai useamman turistin kameran rullassa ikuistettuna. Sitä tuskin saamme koskaan tietää varmaksi, sillä kun havahduimme katsomaan ympärillemme, kaikki olivat jo ehtineet jatkaa matkaansa.
Istuimme ja puhuimme (tai siis itkimme) rannassa kahdestaan, mutta en yhtään tiedä kuinka kauan. Onneksi miehellä oli sen verran homma hallussa, että hän pyysi ohi kulkenutta nuorta miestä ottamaan meistä yhteiskuvan rannassa ennen kuin jatkoimme matkaa. Myös tämän postauksen artikkelikuvan maisema on muuten otettu samasta kohtaa.
Juuri kihlautuneet onnesta itkuisina.
Jatkoimme matkaamme rantaa pitkin ja halusimme juhlistaa kihlautumista kunnon samppanjalla. Niinpä puhuimme itsemme risaisissa farkkushortseissa ja lenkkareissa Nizzan kuuluisimpana maamerkkinä tunnettuun luksushotelli Negrescoon, jonne muilla kuin hotellin vierailla ei käytännössä ole asiaa. Ehkä Peetun päällä ollut Ranskan joukkueen fanipaita auttoi asiaa, kihlausuutisen lisäksi.
Enpä olisi uskonut että tulemme vierailemaan siellä niissä kamppeissa joissa olimme, mutta näin sen pitikin mennä. Pullo samppanjaa lenkkarit jalassa oli sopiva sekoitus rentoutta ja tyylikkyyttä, eli juuri sitä mistä pidämme. Harvemmin ne toteutuvat samassa paketissa.
Negrescon baarissa päivän päätteeksi.
Mies hoiti kosinnan ilman sormuksia, mikä sopi minulle varsin hyvin. Tärkeintähän kihlautumisessa on kuitenkin lupaus avioliitosta ja yhteisestä elämästä. Sormus taas on sen symboli.
Sormukset haimme yhdessä ensimmäisenä päivänä siitä, kun olimme edellisenä yönä palanneet matkalta kotiin. Siihen asti kihlaus oli vain meidän kahden välinen salaisuus, mikä tuntui itse asiassa todella ihanalta.
Salaisuudet jatkuivat vielä hetken aikaa sormusten hankinnasta, sillä päätimme kertoa kihlauksesta perheillemme ja läheisille kasvotusten. Onnekkaasti olimmekin ennalta varanneet aikaa kesän perinteiselle sukulaiskierrokselle seuraavaksi viikoksi, jolloin tämä oli mahdollista toteuttaa.
Kihlautunut tuleva rouva Nizzan vanhan kaupungin kujalla.
Kaiken kaikkiaan olen todella iloinen ja onnellinen siitä, miten meidän kihlautuminen tapahtui. Mietin pitkään, haluanko kirjoittaa tästä julkisesti, mutta mielestäni tämä oli juuri meidän itsemme näköinen ja kaunis tapa lupautua toisillemme. Joten miksipä en haluaisi tätä tarinaa jakaa. Eikä tämä blogikaan kovin julkinen ole.
On kuitenkin ihanaa, että tämä teksti säilyy nyt tuoreena muistona kihlauksesta.
Häähumussa 